Tunnetko epäonnistuneesi? Väitän, ettet kuitenkaan ole

Saamme lapsesta saakka kuulla jos jonkinmoisia menestystarinoita merkittävistä henkilöistä, jotka ovat taistelleet tiensä pohjalta huipulle. Näiden kertomusten kautta meidän annetaan ymmärtää, että kaikki unelmat voivat käydä toteen, kunhan vain laittaa itsensä likoon ja yrittää tarpeeksi. Epäonnistumisesta ei puhuta saatika sitä pidetä edes vaihtoehtona – ja hyvä niin. Kerrottuna asiat kuulostavat huomattavasti yksinkertaisemmalta, mitä ne todellisuudessa ovat. Tie kohti unelmia ei ole suora ja esteetön. Ensimmäiset askeleet otetaan varoen. Seuraavaksi uskalletaan kävellä hiljalleen eteenpäin. Kun matka taittuu sujuvammin, pistetään hölkäksi. Huomataan, ettei moinen tahti riitä mihinkään ja aletaan juosta. Täysillä. Niin kovaa, että kylkeen pistää ja veri maistuu suussa. Kaiken matkanteon jälkeen edessä häämöttääkin seinä. Eikä mitään muuta.

Epäonnistuminen

En osaa edes laskea montako kertaa elämässäni minusta on tuntunut siltä, ettei vaivannäköni vie minua mihinkään. Epäonnistumisen tunne on tosi masentava ja ahdistava. Tällä viikolla sain kokea sen pitästä aikaa niin voimakkaana, että sydämeni taisi skipata pari lyöntiä. Surkuttelin ja voivottelin. Päässäni vilisi kaikenlaisia suunnitelmia uuden elämän aloittamisesta maapallon toisella puolella aina totaaliseen eristäytymiseen. Yhtäkkiä jokin ihan uusi tunne sai minut valtaansa ja laittoi suorastaan häpeämään raukkamaisia ajatuksiani. Uho. Se tuntui todella voimaannuttavalta. Heittäkää eteen ihan mitä tahansa, täältä tullaan.

Epäonnistuminen

Epäonnistut vasta, kun lakkaat yrittämästä

Millä mittaat omaa epäonnistumistasi? Et saanut unelmiesi työpaikkaa? Yrityksesi ei menestynyt odotetulla tavalla? Mokasit jotain? Epäonnistuminen on subjektiivinen käsite, kuten myös onnistuminen. Yhteiskunta määrittelee molemmat hyvin suoraviivaisesti, mutta todellisuudessa asian ei tarvitse olla niin. Epäonnistuminen on tahdonalainen asia ja mielestäni vain luovuttaminen johtaa siihen. Epäonnistuminen ei ole päämäärä tai lopullinen tila. Oikeastaan, onnistuminen seuraa jatkuvia epäonnistumisia, hitaasti mutta varmasti. Kun olet hakenut unelmiesi opiskelupaikkaa jo kolme kertaa, etkä ole tullut valituksi, et ehkä näe miten lähellä olet sen saavuttamista. Kaikki se lukeminen ja harjoittelu vie sinua jatkuvasti eteenpäin kohti päämäärääsi, vaikka isoin konkreettinen askel antaisikin odotuttaa itseään.

Epäonnistuminen

Tässä kohtaa on pakko mainita yksi lemppariblogini Stuff about, jonka kirjoittaja paljasti pyrkineensä aikoinaan Fitfashion -blogiportaaliin kolme kertaa, ennen kuin tuli valituksi. Tuon luettuani oma perspektiivini tavoitteiden saavuttamiseen muuttui ja lakkasin olemasta liian ankara itselleni. Tarun kertomuksessa minua oikeastaan sykäytti kaikista eniten se kepeä sävy, jolla hän asiasta puhui. Hänen onnistumisensa kuulosti jo aiemmin tehdyn päätöksen lopputulokselta, eikä sattumanvaraiselta “onnenpotkulta”. Tätä mentaliteettia haluaisin itsekin vaalia. Niin kauan kuin yritämme, meillä on mahdollisuus onnistua, emmekä näin ollen voi epäonnistua. Seinään törmätessä täytyy vain miettiä miten sen voi purkaa. Tai voiko sen kiertää? Voiko sen yli kiivetä? Voiko sen läpi juosta? Helpointa olisi tietysti vain lyhistyä sitä vasten ja kääntyä takaisin. Viimeistään perillä huomaisi, että paluumatka olikin yllättävän pitkä.

Oletteko te kokeneet epäonnistumisen tunteita? Missä tilanteissa? Jättäkää ihmeessä kommenttia.

Ei muuta kun menestyksekästä lauantaita kaikille!

Lisää luettavaa:

Se tulee vastaan, kun sitä vähiten odottaa…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s