Aamiaiseksi pizzaa, iltapalaksi suklaata

Eiliseen lauantaiaamuun herätessäni ajatukseni alkoivat tavalliseen tapaansa johdatella minua kohti aamiaispöytää ja paria kahvikupillista. Yhtäkkiä vatsanpohjassani muljahti – ei ole totta! Kaurahiutaleet jäivät edellisenä päivänä kaupan hyllylle. Mitäs nyt tehdään, kun höyryävän puurolautasellisen sijasta mikään muu ape ei anna rauhalliselle lauantaiaamulle samalla tavalla kunniaa? Tätä tyttöä on turha yrittää saada kotiovesta ulos ennen kuin aamupala on nautittu ja kahvit ryystetty, joten luonnollisesti lähikauppaan kipaiseminen oli jo valmiiksi tuhoon tuomittu aatos. Ei auttanut muu, kuin pohtia kuumeisesti mitä moisessa kinkkisessä tilanteessa tulisi tehdä. Aivot löivät kuitenkin täysin tyhjää. Tallustelin turhautuneena keittiöön, aikeinani virkistää pääkoppaa lasillisella vettä. “Huoh, mainoksetkin pitäisi viedä tuosta loju- hetkonen!” Siinähän se vastaus oli ollut koko ajan, lähes silmieni edessä.

Kiitos Kotipizza, Frutti Di Mare maistui taivaalliselta Netflixin ja kahvikupposen kera. Tekosyynä kaurahiutaleiden puuttuminen toimi huonoudestaan huolimatta vallan mainiosti. Samana päivänä tulikin poikkiksen kanssa maistettua myös jo halloweenin aikaan mustan kuorrutteensa takia mielenkiintoni herättänyttä berliininmunkkia. Ja Maraboun suklaata. Ai että. Kaikki ihan extemporee, tuosta vain! No mikä tässä nyt on niin ihmeellistä, kyllähän kaikki herkuttelevat lauantaisin?

Pizzaa ja suklaata
Oli kyl hyvää pizzaa, mut mietin tos et haetaaks viel suklaata?

Varsinaisesti kertomuksessani mikään ei ollut ihmeellistä ja toisaalta taas kaikki oli aivan ylösalaisin. Herkkujen syöminen ei ole koskaan ollut ongelma, mutta sen tekeminen potematta huonoa omaatuntoa ja heittämättä koko päivää aivan plörinäksi on. Muistan pari vuotta taaksepäin syöneeni kaksi ylimääräistä – eli ei etukäteen suunniteltua – riisikakkua ja kuinkas sitten kävikään? “Aijaa, tää päivä menikin jo pilalle, nyt pitää käydä ostamassa herkkuja kerta tälle linjalle lähdettiin, voi että kun mulla on huono itsekuri, no huomenna sitten paluu arkeen enkä syö herkkuja enkä rangaistukseksi myöskään riisikakkuja enää ikinä, voi että mites mä nyt tälleen…” Tosi tervettä. Ja nämä lupaukset tietysti pidettiin – aina seuraavaan repsahdukseen saakka.

Mutta kuitenkin pizzaa seurasi suklaa…

Pizzaa ja suklaata
No mä tiesin et suhun voi luottaa!

Jep, pizzaa seurasi suklaa sen takia, että minun todella teki sitä mieli. Ei sen takia, että kyseisestä päivästä tuli nyt herkkupäivä ja sitä olisi pakko syödä. Kerralla ei mennyt koko levyllistä, vaan juuri sen verran kun maistui. On se vaan uskomatonta, miten ihmismieli toimii. Siinä missä ennen triggeröidyin saman tien yhdestäkin ylimääräisestä suupalasta, nykyään pystyn todella kuunnella omia tuntemuksiani ja toimia niiden mukaan. Ei ole pakko vetää hirveitä mättöjä kerralla, koska hei – huomennakin saa, jos sattuu haluamaan! Opetteluahan tämä kaikki vasta on, eikä valmista ole tulossa ihan hetkeen… Toisaalta, mitä sitten? Tässähän on koko loppuelämä aikaa.

Tarinan opetus: Pizza sopii aamiaiseksi mainiosti ilman edellisyön liskodiskoakin, mutta lakumunkki ei voita perinteistä berliininmunkkia. Ainiin, muistetaanhan myös nauttia elämästä ja syödä välillä niitä lempparijuttuja!

Ihanaa sunnuntaita tyypit, etenkin päivän päätähdet eli ISKÄT!

Lisää luettavaa:

Mitä tapahtui, kun aloin syödä enemmän?
Tämän takia dieetit ja nopea laihdutus eivät toimi
Mitä nälkä kertoo aineenvaihdunnasta?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s