Jännittääkö salille meno? Näin ylität pelkosi

Huh… Täällähän on paljon porukkaa. Nää mun treenikuteet on varmaan ihan naurettavat… Miks en laittanut sitä löysempää paitaa?! Apua, kaikki tuijottaa. Okei, hengitä syvään… Katos vaan, juoksumatto – i got this! Tosta vaan “START” jaaa sit mennään! Mut miks tää ei liiku? “Valitse harjoitus.” Mikä ihmeen harjoitus, rullais nyt vaan eteenpäin! No mä painan nyt tosta… “Valitse taso” – ja sekin vielä *”€%#&! Okei, se liikkuu, se liikkuu!! En mä varmaan paljastunut… Jes… Hyvä tästä tulee…

Salille meno jännittää

Ensimmäinen kerta salilla saattaa olla aloittelijalle tuskaa, koska hän ei halua kenenkään tietävän, että hän on aloittelija. Vaikka ajatuksena tämä kuulostaa hieman hullunkuriselta, kyseessä on ihan luonnollinen puolustusmekanismi. Jos erotumme joukosta sillä, ettemme osaa jotakin asiaa, pelkäämme joutuvamme silmätikuksi ja arvostelun kohteeksi. Tämähän pätee ihan kaikessa mitä teemme. Kun käytämme ensimmäistä kertaa vaikkapa itsepalvelukassaa ja olemme pihalla kuin lumiukot, emme me siitäkään tunteesta nauti. Se ei kuitenkaan ole samalla tavalla henkilökohtaista: kassalla asiointi on vain välttämätön paha saadaksemme lunastaa korissa olevat ostokset. Salille sen sijaan olemme valinneet itse tulla. Tekemisen tarkoitus on täysin henkilökohtaista ja se tekee meidät “haavoittuvaiseksi”. Tiukissa jumppatrikoissa palloilu ei myöskään edesauta itsevarmaa oloa, jos sellaisiin ei ole tottunut verhoutumaan. Millä keinoin ihmismassan keskellä treenaamisen pelosta pääsisi yli?

Salille meno jännittää

Olemme varmasti kaikki kuulleet seuraavan väittämän: “ei siellä kukaan katsele mitä muut tekevät, kuvittelet kaiken!” Tämä lausahdus on sekä valhellinen että ongelmallinen. TOKI pitää paikkaansa, että joka ikinen on salilla kehittämässä itseään ja pääfokus on omassa tekemisessä. KUITENKIN se, että sarjatauoilla jotenkin sokeutuisimme tai ettemme nostaisi kertaakaan katsettamme pois niistä omista kiekoistamme, on vähän hassu ajatus. Kyllä esimerkiksi minua itseäni ihan rehellisesti sanottuna kiinnostaa, mitä ympärilläni tapahtuu. En selaa älypuhelinta tai lue Akkaria palauttelun aikana, jolloin minulle jää hyvin aikaa observoida, mitä muut tekevät. Tietenkään en avoimesti ketään kyttää, mutta saatan ihan vaistomaisesti katsoa, millä painoilla vieressäni treenaava mies kyykkää tai huomioida jonkin mielenkiintoisen näköisen liikkeen. Näen myös, jos minua vastapäätä treenaava henkilö nostaa tangon maasta selkä pyöreänä ja polvet kiinni toisissaan, enhän ole sokea. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tekisin asiasta numeron tai näyttäisin havaintoani tälle henkilölle millään tavalla. Niin kauan, kun painot ovat selkeästi kevyet, harjoitelkoon ja hakekoon tekniikkaa omassa rauhassaan. Onko sillä siis kenenkään elämän kannalta mitään merkitystä, mitä minä ajattelen? Ei missään nimessä pitäisi olla.

Eli kohdataan se fakta, että luultavasti 90% kanssatreenaajista huomaa kyllä aloittelijan. Hei! Mitä sitten?! Jos salillakäyntisi riippuisi siitä, mitä uskot muiden sinusta ajattelevan, et voisi käydä salilla ikinä. Luulosi ovat täysin kiinni päivästä ja siitä, miten itse ajattelet itsestäsi – eikä silläkään ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Salille meno jännittää

Salille meno jännittää

Salilla käyminen ei kasvata pelkästään hauista, se kasvattaa luonnetta. Siitä päivästä lähtien, kun itse aloin treenata säännöllisesti punttiksella, olen ollut itsevarmempi kuin koskaan aiemmin. Vieraissa tilanteissa olen luontaisesti todella kiusaantunut ja jännitän niitä etukäteen ihan fyysiseen oirehtimiseen saakka. Ensimmäisen kappaleen skenaario oli kirjaimellisesti minä astuessani ensimmäistä kertaa kuntosalin pukuhuoneesta ulos. Tulen olemaan ikuisesti itselleni kiitollinen siitä, että tein sen. Treenin jäkeen oivalsin kaiken, mitä tuohon ylemmäs kirjoitin. Tietenkin muut huomasivat miten säädin laitteiden kanssa, mutta tapahtuiko minulle mitään? Ei. Siinä kohtaa kun onnistuin räsäyttämään jalkaprässin painoineen alas jätettyäni lukituksen vahingossa puolitiehen ja koko sali kääntyi kohahtaen katsomaan vieläkin syvemmän punaiseksi muuttunutta naamaani, lakkasin välittämästä. Sopersin että “hups” ja kaikki kääntyivät takaisin oman treeninsä pariin. Olipas kamalaa. Suorastaan lööppiainesta.

IMG_2479

Konkreettisten vinkkien sijaan haluaisinkin ennen kaikkea kehottaa salijännittäjiä muuttamaan asennettaan siihen suuntaan, ettei sillä ole mitään merkitystä mitä muut ajattelevat. Miksi tuhlaisit aikaa uskotellaksesi itsellesi ettet herätä kenessäkään mitään ajatuksia, koska tiedät itsekin ettei se välttämättä ole totta: sinullakin on yhtälailla ajatuksia niistä bodareista, joiden tuomitsevia katseita pelkäät. Et sinä ole aloittelijana sen enempää hajuton tai mauton kuin kukaan muukaan siellä salilla. Mutta mitä väliä? Jos sinun on hankala päästä täysin piittaamattomaan mielentilaan, mokaa jotain! Tee selväksi, että olet aloittelija, eikä sinulla ole mistään mitään käryä, mutta olet siellä oppimassa. Luultavasti sinun annetaan tutustua vehkeisiin ihan omassa rauhassasi, ellet erikseen pyydä apua. Ja jos joku tuleekin neuvomaan, onneksi olkoon, säästyt vaivalta. Minua itseäni jännittää vielä tänäkin päivänä aina, kun menen uudelle salille. En tiedä missä mitäkin on ja haahuilen tiluksilla kuin päätön kana. Se tuntuu ahdistavalta, mutta en välitä siitä. Ja se kehittää minua tehokkaammin kuin yksikään maastaveto tai penkkipunnerrus.

Nyt lähdenkin tästä salille, ei muuta kun ihanaa lauantaita ihanat!

Lisää luettavaa:

Viisi asiaa, jotka auttavat minua ylläpitämään saliharrastusta

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s