Voiko ulkonäkötavoitteista enää puhua ääneen?

Uskaltaisin väittää, että lähes jokaisella meistä salikortin omaavista tyypeistä on edes jonkinlaisia tavotteita myös ulkoisen olemuksensa suhteen. Toisille niiden saavuttaminen on tärkeämpää ja toisille ne tulevat pelkkänä hyvän olon sivutuotteena. Yhtä kaikki, meillä on varmasti jokaisella omat henkilökohtaiset osa-alueemme, joihin emme ole tyytyväisiä ja joita koemme, että treenaamalla voisimme mahdollisesti parantaa. Toinen haluaa pudottaa painoa ja laihtua, toinen kaipaa lisää muotoja. Varmasti löytyy myös yksilöitä, ketkä treenaavat ihan puhtaasti sen tuoman hyvän olon ja adrenaliinin vuoksi. Tämänkin kyllä ymmärrän myös ihan täysin, koska sitä tunnetta ei voi mikään muu jäljitellä.

Itse treenaan paljon vapailla painoilla ja keskityn voiman kehittämiseen. Haluan tuntea itseni vahvaksi, ketteräksi ja toimintakykyiseksi. Tässä treenitaktiikassa minua luonnollisesti motivoi myös sen vaikutukset ulkomuotooni. Tiedän, että kyykkäämällä saan tiiviimmän keskivartalon ja piukemmat pakarat, toisin sanoen atleettisemman olemuksen. En ole koskaan kokenut tätä ajatusta mitenkään vääräksi tai haitalliseksi, saati tuominnut ketään, jonka treenaaminen keskittyy täysin vaikkapa lihasten kasvattamiseen. Kun ladon painoja tankoon, pyrin aina siihen, että tulokseni paranisi edellisestä kerrasta. On mahtava tunne, kun rikkoo ennätyksensä ja saa hetken loistaa oman elämänsä Hulkkina. Toisaalta, pyrin myös siihen, että suoritan liikkeen täysin puhtaasti, koko ajan kohdelihaksiin keskittyen. On myös mahtava tunne, kun tiedät treenin menneen perille sinne minne pitää, ja kun seuraavana päivänä pakarat huutavat hoosiannaa voit suorastaan tuntea farkkujen takaosan käyneen kertaheitolla ahtaammaksi! As if…

Nykyään tuntuu, että ulkonäköön liittyvät tavoitteet tuomitaan kovin herkästi ja niitä asettava henkilö leimataan pinnalliseksi. Se on mielestäni kovin surullista, sillä itse koen maksimaalisen pakaran kasvattamisen ihan yhtä hyväksi tavoitteeksi kuin maksimaalisen hapenottokyvyn huippuunsa virittämisenkin. Tässä ajatusmallissa ongelmalliseksi muodostuu kuitenkin se, että ulkoisia ominaisuuksia on helpompi vertailla muihin. Sitä kokee haluavansa samanlaisen vartalon kuin jollakin Instagram-tähdellä, ymmärtämättä lainkaan sitä, että tavoite on luultavasti sula mahdottomuus ottaen huomioon eri vartalotyyppien luontaiset ominaisuudet. Vertailu on kaikista pahin itsetunnon murskaaja ja sitä on syytä välttää viimeiseen saakka. Mitä jos sen sijaan, että keskittyisit saavuttamaan jotain mitä jollakin muulla on, keskittyisitkin kehittymään siinä, mitä sinulla jo on.

Esimerkiksi jostain syystä omissa villeimmissä fantasioissani on aina siintänyt revityn kasipäkin omaaminen. (Tai ainakin kutosen…) No, fitnessmallifinaalissa olin alhaisimmassa rasvaprosentissani ikinä, mutta silloinkin vatsaosastolta näkyi vain puolet toivotusta palikkamäärästä. Mitä tästä opin? Sen, että minulla ne vatsalihakset ovat visusti piilossa viimeiseen saakka, ja kidutan itseäni turhaan vertailemalla omaa vatsavarustustani muihin. Kuitenkin monipuolisemmalla vatsatreenillä voisin päästä lähemmäksi tavoitettani ja katsoa tilannetta uudestaan vaikka puolen vuoden päästä. Kehitystä olisi varmasti tuolloin tapahtunut, mutta sitä kasipäkkiä en välttämättä tulisi koskaan saamaan, vaikka kuinka haluaisin. Voin silti olla tyytyväinen siihen kehitykseen, jonka olen saavuttanut.

Sama pätee painonpudotukseen ja muihinkin ulkonäkötavoitteisiin. Toisen ihmisen vaakalukemalla ei ole mitään tekemistä oman vaakalukemasi kanssa. Mielestäni on turha ottaa tavoitteeksi mitään Victoria’s Secret-mallin painoa, koska kaikkien vartaloita ei vain ole niin alhaiseen painoon luotu. Sen sijaan olisi ehkä parempi keskittyä sellaiseen painoon, jossa itse kokee olonsa hyväksi ja mitä pystyy aidosti, pitkäjänteisesti ylläpitämään. Ulkonäköön liittyviä tavoitteita ei siis kannata asettaa minkään netistä bongatun motivaatiokuvan varaan. Sen sijaan aseta tavoite sen mukaan mitä peilistä näkyy nyt ja päätä, että siihen nähden jotakin muutosta tulee tapahtumaan (mikäli ulkonäkötavoite nyt ylipäätään on se, joka sinua motivoi eniten). Siinähän ei ole mitään pahaa, että haluaa olla paras versio itsestään, oli kyse sitten sisäisistä tai ulkoisista tekijöistä.

Löysin hiljattain ihan älyttömän hyvän “quoten”, jota hoen itselleni nykyään päivittäin ja joka mielestäni kiteyttää tämän postauksen sanoman: Start where You are. Use what You have. Do what You can. Niinhän sen pitäisi mennä. Yhtään enempää emme voi itseltämme vaatia, koska yhtään enempää meillä ei ole antaa.

Näihin kuviin ja mietteisiin, mahtavaa maanantaita people!

Minut löytää myös:
Instagram:@nicoleharmes
Snap: @nicoleharmes

Lisää luettavaa:

Laihdutuskuuri on laihtumisen este!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s