Laihdutuskuuri on laihtumisen este!

Yleisessä tiedossa on, että tiukka laihdutuskuuri ja pikadieetti eivät ole varteenotettavia tapoja keventää elopainoa. Vaikka kansaa valistetaan aiheen tiimoilta jatkuvasti, silti valitettavan moni sortuu mitä epämiellyttävimpiin konsteihin laihtuakseen. Usein ajatellaan, että vähemmän on enemmän, eli mitä vähemmän ruokaa syödään, sitä hoikempi lopputulos. Laihdutusta pidetään “kuurina”, joka kärsitään ja jonka jälkeen voidaan taas mättää entiseen malliin.

Hauskinta tässä on se, että vielä tämän vuoden alussa minä itse pidin yllä olevaa ajatusta jollain tapaa oikeellisena. Vaikka periaatteessa tiesin, ettei homma toimi niin, minä en sitä halunnut uskoa. Olihan minulla kuitenkin takana yksi erittäin onnistunut dieetti ja karistin massaa normaalipainon sisällä lähes kymmenen kilon verran niin, että lihaksiakin oli vielä jäljellä. Koska dieetti tapahtui itselleni melko vaivattomasti, ajattelin sen olevan aina niin helppoa. En kuitenkaan tajunnut helppouden johtuvan nimenomaan siitä, että minulla oli tuolloin taustalla täyspainoista syömistä rennoin rantein pitkätä ajalta – olin syönyt vähän turhankin paljon silloiseen kulutukseeni nähden. Dieetin kannalta lähtökohta oli kuitenkin ihanteellinen. Sen päätyttyä ajattelin taas voivani syödä yhtä paljon ja yhtä rennosti kuin aiemmin ja silti pysyä uudessa, kevyessä painossani. Tuli pikkujoulukausi, tuli joulu, tuli uusi vuosi. Kahdessa kuukaudessa olin paria kiloa vailla lähtöpainossani. “Eihän tässä mitään”, ajattelin. “Kolme tiukempaa kuukautta kevään mittaan ja that’s it.”

Lähdin siis jälleen keväällä kiristelytalkoisiin, vaikka edellisestä kalorirajoitteisesta puolivuotisesta ei ollut kun vasta pari kuukautta. Homma ei tietenkään lähtenyt luistamaan odotetulla tavalla. Olin päässyt jo rennomman elämän makuun ja siitä vapaudesta oli yllättävän hankala luopua. Tein mitä piti tehdä, mutta homma maistui puulta, eikä tuloksia tullut. Minulla ei ollut intressejä laskea kaloreitani alemmas kuin ensimmäisessä dieetissäni, vaikka tosiasiassa minun olisi niin pitänyt tehdä tuloksia nähdäkseni. Onneksi en tehnyt, sillä vaivannakö olisi ollut lopputuloksen kannalta yhtä tyhjän kanssa. Päätin pysyä sen hetkisessä painossani ja aloin syödä kulutukseni verran. Oikeasti söin lisääntyneisiin liikuntamääriini nähden turhan vähän, mutten sitäkään halunnut sisäistää. Vielä alkusyksystäkin koitin hieman “tiivistää” kroppaani, vain huomatakseni, ettei se tiivisty. Silloin tajusin aidosti, missä mättää. Olin syönyt jo puolentoista vuoden ajan lihomisenpelossani ihan liian vähän, eikä minulla ollut ruokavaliossani enää mitään, mistä kiristää.

Laihdutuskuuri

Hyvästi laihdutuskuuri!

Tuntui siltä, kuin harso olisi vedetty pois silmieni edestä. Ei sen takia, että olisin välttämättä saanut lisää tietämystä asioista, vaan sen takia, miten oma ajatusmaailmani muuttui kertaheitolla. Nauroin itselleni ja mietin, että minkä takia olin tehnyt elämästäni niin hankalaa, vieläpä ihan turhaan. Vaikka jälkeenpäin omat ratkaisuni kuulostavat naurettavilta, en lähde itseäni sen enempää tuomitsemaan. Elämä on jatkuvaa oppimista ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut kokea monia toilailuja kantapään kautta. Päätin vieroittaa itseni kalorien laskemisesta (mikä on yllättävän hankalaa siinä kohtaa, kun jokainen päivittäin käyttämäni ruoka-aine on pääkopassa muistissa ja mieli summaa tahtomattani lukuja yhteen) ja nostaa ruokamääriä selvästi. Laihdutuskuuri unholaan – tärkein motivaattorini on nyt treenaaminen ja ammennan lisäkaloreista energiaa suorituksiini. Ulkonäöstä viis, treenituloset merkkaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että homma etenee hitaasti, mutta varmasti. Vähän on tietysti hankalaa olla samaan aikaan laskematta kaloreita ja huolehtia siitä, että niitä tulee tarpeeksi.

Tämän pitkän selonteon saattelemana toivon, että voisimme päästää irti siitä ikuisesta laihdutuskuuri -ajattelusta. Se ei johda mihinkään. Minkä takia etenkin meidän normaalipainoisten on niin hankala ymmärtää, että meidän ei tarvitse, saati kannata lähteä pelleilemään mielenterveydellämme syyttä suotta? Timmi kroppa voi tuottaa hetkellistä mielihyvää ja siitä saa komeita kuvia someen, mutta järkyttävä vaivannakö ei todellakaan ole sen arvoista. Perustetaan identiteettimme mielummin sellaisten asioiden ympärille, jotka saavat meidät voimaan hyvin – ei päinvastoin.

 Minut löytää myös Instagramista: @nicoleharmes

Lisää luettavaa aiheesta:

Hoikka, muodokas… Kelpaako keskiverto enää lainkaan?
Miten syödä vapaammin ilman painonnousua?
Kieltäydytkö herkuista? Lue tämä, jos haluat makeanhimosta eroon oikeasti!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s