Kulttuurishokki Lontoossa

Hello!

Tämä tyttö pääsi vihdoin ja viimein reissun päälle Suomen rajojen ulkopuolelle, muuallekin kuin etelänaapuriin. Täytyy myöntää, että kotinurkat alkoivat pikkuhiljaa käymään ahtaaksi ja isossa kaupungissa pyörähtäminen on kyllä tehnyt terää oikein kunnolla! Olemme siis äitini sekä pikkusiskoni kanssa “tyttöjen reissulla” Lontoossa ja kuten varmasti kaikki ainakin täällä huudeilla käyneet saattavat arvatakin, olen aivan rakastunut koko kaupunkiin. En ole missään muualla tavannut yhtä vieraanvaraisia, avuliaita ja ystävällisiä ihmisiä. Täytyy myöntää, että varsinkin näin suomalaisena olin koko ensimmäisen päivän suorastaan häkeltynyt siitä, kuinka erilainen kulttuuri täällä voi ollakaan.

Fiilistelemässä hotlaa ensimmäisenä päivänä

Etsiessämme tietä hotellille torstaina tänne saavuttuamme, kävimme kysäisemässä lähikaupasta neuvoa. Kassalla ollut nainen ei tiennyt hotellimme sijaintia, mutta sen sijaan että olisi vain kohauttanut hartioita ja vastaanottanut seuraavan asiakkaan, hän kuulutti kassalle kaksi muuta työntekijää ja kysäisi puolestamme, josko he tietäisivät missä hotellimme sijaitsee. Jonossa ollut asiakas myös kuuli kysymyksen ja kiiruhti oitis neuvomaan meitä. Samassa paikalle kutsutut työntekijät saapuivat ja ennen kuin huomasimmekaan, kolme ihmistä oli neuvomassa meitä kilpaa. Vielä kiitettyämme ja ilmaistuamme, että ymmärsimme reittiohjeet, toinen työntekijöstä täydensi vielä neuvojaan ja olisi varmaan tullut saattamaan, mikäli olisimme näyttäneet merkkejä siitä, ettemme olisi ohjeita sisäistäneet. Olin kuin puulla päähän lyöty ja rakastuin tähän paikkaan saman tien. Sama meininki on jatkunut koko reissun ajan kaupoissa, ravintoloissa, metroasemilla, kadulla  – kaikkialla. Mikäli metron tungoksessa joku sattuu hipaisemaankaan toista matkustajaa, seuraa tätä heti ystävällinen hymy ja pahoittelu.

Ihana kaksikerroksinen Lush -kauppa, jossa kulutimme ensimmäsenä päivänä tunnin, ennen kuin huomasimme, että kaupassa on vielä yläkertakin, hups…

Täällä on yksinkertaisesti hyvä meninki. Katsekontktin seurauksena ihmiset hymyilevät, laulajien musisoidessa kaduilla ihmiset tanssivat, neuvoa pyydettäessä ihmiset auttavat, kuunnellessaan kuulokkeista musiikkia ihmiset hyräilevät… Täällä kukaan ei paheksu kun koirat kulkevat omistajiensa vierellä ilman hihnaa tai kun toimistotyöntekijät käyvät työpäivän lomassa terassilla nauttimassa oluet. Heti jos metroasemalla edes vilkaisemme karttaa, työntekijät tulevat kysymään, että onhan kaikki hyvin ja tiedämmehän varmasti miten pääsemme määränpäähämme. Täydessä metrossa miehet pinkaisevat oitis seisomaan ja tarjoavat istumapaikkansa yhdeksän vuotiaalle pikkusiskolleni. Metron ovien auetessa ihmiset elehtivät väistääkseen ikään kuin muodon vuoksi, vaikkeivät olisi edes tiellä? Tänään saimme ravintolassa yhden annoksistamme sekä kaikkien jälkiruoat ilmaiseksi, koska tarjoilijan mielestä jouduimme odottamaan palvelua liian kauan, vaikka itse emme edes ajatelleet, että palvelussa olisi ollut viivettä. Siis what? Torstaina ollessamme eräänlaisella ohjatulla kävelykierroksella pitkin Lontoon katuja, kaatosade pääsi yllättämään. Minulla ei ollut sateenvarjoa, mutta koska en ollut kerennyt päivän aikana meikkaamaan lainkaan, en myöskään niin jaksanut välittää kastumisesta. Vieressäni olleelle miehelle se ei käynyt päinsä, ja hän liikutti sateenvarjoaan puoli metriä sivulle niin, että se suojasi myös minut. Olin niin yllättynyt kauniista eleestä, etten tiedä sainko edes kiitosta siinä soperrettua.

En usko olevani mitenkään ainutlaatuinen tapaus sanoessani että minusta on jotenkin aina tuntunut siltä, että olen syntynyt väärään maahan ja väärään kulttuuriin. Rakastan toki kotimaatani hirmuisesti, mutta en usko että kukaan valitsisi meidän jurottavaa kulttuuriamme ennemmin kuin esimerkiksi englantilaisten ystävällistä ja positiivista meininkiä. Itse olen todella helposti taipuvainen melankolisuuteen ja uskon että suomalainen kulttuuri on omiaan ruokkimaan ankeaa fiilistä. Tänään olisikin sitten kotiinlähtö ja täytyy myöntää, että tunnelmat ovat kyllä haikeat. Englanti on kuitenkin sellainen paikka, johon aion todellakin tulla uudestaan – ja mielellään pidemmäksi aikaa. Onneksi matkakuume saa jälleen lääkitystä syyskuussa, kun lähdemme miekkosen kanssa Sri Lankalle KAHDEKSI VIIKOKSI! Nyt on kyllä sellainen matkakärpänen päässyt valloilleen kun elämäntilanne on vihdoin suotuisampi, että koko ajan pitäisi olla seuraava reissu varattuna, heh!

Onko teillä kokemuksia Lontoosta tai Englannista ylipäätään? Jakakaa pliis ja risujakin saa kertoa, vaikka itse katsonkin tätä maata erittäin vaaleanpunaisten linssien läpi tällä hetkellä.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s