Ahdistaa!

Muistan vielä teini-ikäisenä ihmetelleeni, että mitä se stressi oikein on ja minkä takia sitä niin voivotellaan. Itsehän tuon ikäisenä otin kaikki vastuut ja velvollisuudet siinä mielessä lungisti, että jos läksyjen tekeminen tai kokeeseen lukeminen tuntui vastenmieliseltä ajatukselta, jätin ne vain tekemättä ja vastaanotin kutosen arvosanaksi ihan tietoisesti, haha! Todella kunnianhimoista… Uskon tuon ihan vain johtuvan siitä, että mikäli minulla ei ole resursseja tehdä jotain asiaa ihan täysillä, teen sen suosiolla mielummin huonosti näkemättä lainkaan vaivaa, kuin keskinkertaisesti näkemällä jonkin verran vaivaa.

Sitten ammattikoulussa sain ensimmäinen työpaikkani, kun aloin 16 vuotiaana työskentelemään huoltoasemalla iltaisin ja viikonloppuisin. Tajusin, että töissä en todellakaan voi suoriutua fiiliksen mukaan, koska pelissähän ei ole oma elämäni, vaan kaikki tekemiseni vaikuttavat muihin ihmisiin. Siispä ensimmäisestä päivästä lähtien asetin työminäni “täysillä” -moodiin, keskinkertaisuus kun ei vain käynyt päinsä. Eikä käy edelleenkään.

Tänä päivänä kärsin asiasta todella paljon. Stressaaminen on ollut minulle arkipäivää sen jälkeen, kun tuon työpaikan nappasin viisi vuotta sitten. Vaikka stressioireet mielletään usein henkisiksi, itselläni ne aiheuttavat suorastaan lamaannuttavia fyysisiä oireita. Tiedättekö sen tunteen, kun jotakin jännittävää on tulossa ja perhosia tuntuu vatsanpohjassa ennen h-hetkeä? Stressioireita voisi kuvata kutakuinkin tuolla tavalla – tosin sillä erotuksella, että perhosia on 10 x enemmän, sydän hakkaa niin kovaa että sen pelkää tulevan läpi rintalastasta ja h-hetki ei tule koskaan. Tätä samaa on tällä kertaa kestänyt viisi päivää putkeen ja nyt odottelen, josko viikonloppu toisi asiaan jonkinlaista helpotusta.

Stressihän ei aina missään nimessä johdu siitä, että hommaa olisi kasapäin ja aikataulut jyräisivät päälle. Esimerkiksi oma päivätyöni on sinänsä hyvin rentoa tekemistä ja saan määritellä työtahtini pitkälti itse. Lisäksi työilmapiiri on hyvin kannustava ja ymmärtäväinen. Uskonkin tämän hetkisen stressin kumpuavan ennemmin siitä, että pelkään etten suoriudu tarpeeksi hyvin siitä mitä teen (luovaa kirjoitustyötä). Olisi jopa helpompaa syyttää päälle puskevia deadlinejä siitä, että tekstistäni löytyy jotakin korjattavaa, kuin että minä en vain ole osannut muotoilla tiettyä asiaa järkevästi. Ja korjattavaahan löytyy aina, se on täysin positiivinen asia ja kehittää minua itseäni kirjoittajana. Mutta koska olen aina ennemmin täydellinen kuin keskinkertainen (koska töissä surkea ja vaivaton suoriutuminen ei ole vaihtoehto), sitä on todella vaikea hyväksyä.

Stressin vuoksi omat henkilökohtaiset tavoitteeni ja haaveeni ovat saaneet kärsiä. PT-koulun loppuvaihe sai kärsiä. Kaikki mikä vaikuttaa vain minuun itseeni on kuitenkin niin helppo sysätä syrjään muiden velvollisuuksien tieltä, vaikka oikeasti ne ovat niitä asioita joiden eteen minun pitäisi koko elämän mittapuulla tehdä töitä. En tiedä onko tässä nyt kyse jostain loman puutoksesta vai mistä, mutta tuntuu siltä, etten ole vuosiin päässyt nollaamaan aivoja tarpeeksi pitkäksi aikaa kaikesta.

Myös blogi on ollut minulle sellainen asia, että tekstien täytyy olla kirjoitusasultaan täydellisiä ja julkaisun täytyy tapahtua juuri sinä päivänä kuin olen suunnitellutkin, tai sitten en tee ollenkaan. Nyt voin sanoa ihan rehellisesti, että tätä tekstiä en aio edes oikolukea, koska jos siihen hommaan ryhdyn, löydän itseni vielä kolmen tunnin päästä hienosäätämässä sanajärjestyksiä ja kierre on jälleen valmis. Josko tämä blogi olisi hyvä paikka aloittaa sen harjoittaminen, että kaiken ei tarvitse olla joko täydellistä tai aivan surkeaa. Välillä keskinkertainen on myös ok.

Koska itselläni ei rehellisesti sanottuna ole tekstin lopuksi mitään viisaita sanoja tai neuvoja kanssastressaajille, kommenttiosioon saa ehdottomasti laittaa mitä tahansa elämänhallintavinkejä, niitä kaivataan kipeästi…

Rentouttavaa perjantaita kaikille!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s