Voiko kenestä tahansa tulla punttipirkko/pate?

Nyt kun #fitness ja #gymlife ovat olleet pinnalla jo muutaman vuoden ajan, painojen kolistelun makuun on varmasti päässyt sellaisiakin henkilöitä, ketkä eivät muuten olisi voineet kuvitellakaan tuhlaavansa aikaa moiseen. Mutta koska kuntosalilla voi tehdä ihmeitä omalle vartalolleen, ja muokata juuri niitä kropan “heikkoja lenkkejä”, niin mikä jottei. Kaupan päälle jos saisi vielä mojovan siks päkin niin kyllähän sitä satasen edestä jäsenyyttä mielellään maksaisi kuukaudessa.

Itse tosiaan kuuluin tuohon kuvailemaani kastiin niihin aikoihin, kun ensimmäisen salijäsenyyteni hommasin. Olin siis ihan oikeasti siinä uskossa että kun minulla on se salikortti, käyn välillä vähän vemputtamassa erilaisia laitteita ja minusta tulee timmi… Näin toiminkin ensimmäiset viikot, tosin en edelleenkään muista osasinko edes käyttää laitteita oikein. Into laantui aika äkkiä, koska enhän minä tosiaan mitään tuloksia huomannut. Hilavitkuttimien heiluttaminen itsessäänkään ei ollut kovin motivivaa, koska en tosiaan tiennyt edes millä painoilla minun kuuluisi tehdä ja miksi. En myöskään tiennyt mitä lihasta treenaan milläkin hetkellä (ellei sitten laitteen kyljessä ollut lunttilappua.)

Satuin sitten juttelemaan aiheesta isäni kanssa, hänellä kun nostelusta löytyy reilusti kokemusta viimeisten kolmen vuosikymmenen ajalta. Sovittiin, että menisin seuraavalla viikolla hänen salilleen ja katsottaisiin tekniikat kuntoon. Salille astuessani ehdin hädin tuskin kysymään, että “mistä laitteesta aloitetaan”, ennen kuin vastaus jo jylisi: “Ei mitään laitteita, me käytetään vapaita painoja”. Olin että “what”, mutta seurasin kuuliaisesti perässä kyykkytankojen luokse. Samalta seisomalta opeteltiin sitten kyykky, maastaveto sekä penkkipunnerrus, ja tajusin vihdoin, mistä salitreenissä on kyse. Tuohon aikaan Mustan Barbaarin “Salil eka salil vika” oli kuumaa kamaa, ja hoilasin varmaan seuraavat kaksi kuukautta vain yhtä kohtaa kyseisestä biisistä… “Pelkkii vapaapainoi eikä mitää laitteit, BELIEVE ME!”

Tuolloin elämässä oli kuitenkin vielä niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä, että salilla käynti meni suhteellisen kausittain. Välillä rankkojen työharjoittelussa vietettyjen päivienkin jälkeen jaksoi kulkea lumimyräkän läpi treenaamaan, toisinaan jalat johdattelivat suoraan bussipysäkiltä kotisohvalle (vaikka olisi ollut treenipäivä.) Jossain vaiheessa tekosyyt ottivat enenevissä määrin vallan, ja salilla käyminen jäi kokonaan.


Vaatteet: Mass.fi/Better Bodies

Kunnes, puolitoista vuotta sitten minusta tuli punttipirkko tositarkoituksella. Hommasin kortin nykyiselle salilleni, ja otin kaikki vanhat, opitut konstit käyttöön. Niiden lisäksi luin netistä päivittän tuntikausia artikkeleita treenaamisesta ja sitä tukevasta ruokavaliosta. Jotenkin menetin sydämeni hommalle ihan täysin, ja päätin, että tällä kertaa jatkaisin treenaamista loppuelämäni. Siitä päivästä lähtien olen treenannut salilla kolmesta viiteen kertaan viikossa, eikä kävisi mielessäkään ikinä lopettaa.

Kuinka siis taioin tekosyihin taipuvaisesta, mukavuudenhaluisesta tytöntylleröstä vakavasti otettavan punttimimmin?

Motivaatio. Fyysinen kunto, voima, ketteryys ja nopeus olivat kaikki sellaisia ominaisuuksia, joita halusin kehittää. Hyvä lihaskunto on avainasemassa jokaiseen.

Elämäntilanne. Minulla ei ollut tuolloin muita velvotteita, kuin vuorotyö. Sen ulkopuolella minulla oli aikaa harrastaa mielin määrin.

Itsensä haastaminen. Elämä oli yksinkertaisesti liian helppoa ja yksitoikkoista. Tarvitsin oman paikan, jossa pystyisin kehittämään itseäni ja kokemaan onnistumisia.

Tieto. Tuossa vaiheessa ymmärsin jo, miten voin kehittyä ja mitä se vaatii. Miksi ylipäätään treenaan, ja millä keinoilla saavutan tavoitteeni.

Tavoitteiden asettaminen. Yksi puhdas leuanveto omalla kehonpainolla. Tuosta tavoitteesta lähdin liikkeelle, ja saavutin sen alta aikayksikön. Ei auttanut kuin jatkaa uusin tavoittein.

Sitoutuminen. Kolme treeniä viikossa on minimi, eikä siitä lipsuta, piste. Salilla on aina kivaa, kun sinne asti vain saa lähdettyä. Satunnaiset treenit kun eivät pitkällä tähtäimellä kehitä.

Ihan kenestä tahansa voi siis tulla punttipirkko/pate, kunhan treenit suunnittelee juuri omaan elämäntilanteeseensa sopivaksi. Myös todelliset syyt treenaamiseen olisi hyvä selvittää itselleen. Pelkkä “kiinteytyminen” on hutera tavoite pitkällä tähtäimellä. Mieti, miten pystyisit sitoutumaan treeneihin ja pitämään itsesi motivoituneena. Miten voisit edesauttaa treeneihin pääsyä ja ajankäyttöä? Aloita pienin tavoittein, ja sitoudu niihin. Kerro suunnitelmista lähipiirillesi ja pyydä kannustusta. Ota treenaaminen rutiiniksi. Äläkä ajattele sitä rankkana suorituksena, vaan osana elämää. Tunne, kuinka laitat rahaa pankkiin tulevaisuuden varalle, tekemällä itsellesi hyvää. Älä missään nimessä lyö kalenteriin viittä treeniä heti alkuun, se ei todellakaan ole tarpeen. Yritä päästä salille kaksi kertaa viikossa, ja pyydä valmentajalta sellainen ohjelma, jossa on mukana vielä ylimääräinen treeni, mikäli tuntuu, että kolmantenakin päivänä olisi mukava mennä. Aseta isoja sekä pieniä tavotteita.

Ja muista! Liikuntasuosituksiin kuuluu vain kaksi lihaskuntoharjoitetta viikossa. Sillä edesautat terveyttäsi jo huomattavasti. Eli jos et saa hommasta sellaisia kiksejä, mikä pitäisi sinut motivoituneena, tuo riittää aivan mainiosti. Kenenkään ei tarvitse muuttua punttipirkoksi/pateksi.

2 thoughts on “Voiko kenestä tahansa tulla punttipirkko/pate?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s