Onko hoikkuus avain onneen?

Levollista sunnuntaita kaikille!

Minulla oli vapaapäivä eilen, ja kylläpäs teki hyvää. Tietenkään päivä ei ollut täysin toimeton, sillä painoin kouluhommia sata lasissa, jotta pääsisin tehtävissä ajan tasalle. Nyt on ollut sen verran härdelliä viimeisen kuukauden aikana että tuntuu kuin elämässä olisi yhtäkkiä 25 uutta osa-aluetta, joille pitäisi ehtiä antaa aikaa ja uppoutua. Onneksi kaikki uudet jutut ovat sellaisia mitä RAKASTAN tehdä, enkä vielä vuosi sitten olisi voinut kuvitellakaan olevani siinä pisteessä, jossa nyt olen. Kuitenkin ne asiat joihin haluaa panostaa, vaativat paljon syventymistä ja tarkkaavaisuutta. En ikinä haluaisi polttaa siltoja takanani siksi, että olen tehnyt jonkun asian ns. vasemmalla kädellä.

img_3061

Postasin taannoin kuvan blogiini siitä muodonmuutoksesta, jonka kehoni on vuoden aktiivisen treenaamisen tuloksena käynyt läpi. Itse aina ihailen näitä muodonmuutoskuvia, koska ne antavat automaattisesti sellaisen fiiliksen, että ihminen on jotenkin onnellisempi ja elinvoimaisempi jälkimmäisessä kuvassa. Hoikkuushan mielletään yleensä positiivisena asiana. Sitä pidetään terveyden mittapuuna ja ihannoimisen kohteena. Tietysti nämä vartaloihanteet vaihtelevat kausittain, käytännössä samalla tavalla kuin muoti. Ensin täytyy olla äärimmäisen laiha, ja yhtäkkiä lihaksikas. Sitten ihannoidaankin naisellisia muotoja ja kurveja oikeissa paikoissa. On varmaan sanomattakin selvää, että kenenkään ei tarvitse pysyä mukana näissä trendeissä, eikä se olisi käytännössä edes mahdollista, sillä olemme jokainen eri mallisia.

Itse koen, että on tärkeintä löytää se oma juttu. Minua ei ole siunattu megalomaanisella ahterilla tai rintavarustuksella, enkä minä voi sellaisia saada normaalin painoindeksin sisällä, ilman tiettyjä operaatioita ainakaan… Sen sijaan minulla on sporttinen, melko sopusuhtainen vartalo, jota on mukava korostaa treenaamalla. Itse miellän oman mallini jopa hieman “poikamaiseksi”, mutta en silti vaihtaisi sitä mihinkään muuhun!

Miksi minä halusin pudottaa painoa normaalipainon sisällä? Siksi, että tunsin jollain tapaa olevani väärässä kropassa. Malliltaan suora ja sporttinen vartalo ei ollut mielestäni parhaassa terässä korkeammalla rasvaprosentilla, sillä kaikki ylimääräinen kertyy ensimmäisenä keskivartaloon ja yläselkään, toisinsanoen aivan vääriin paikkoihin. Haluan olla ketterä ja jäntevä, sekä pystyä helposti kaikenlaisiin liikuntasuorituksiin. Mm. kestävyysjuoksu ja leuanvedot ovat olleet aina heikko kohtani, ja näistä oli ikäänkuin helppo ottaa haaste itselleen. Avaintekijä muutokseen oli kuitenkin se, että olin täysin sinut itseni kanssa jo ennen sitä. Mitään hävittävää ei siis olisi ollut, vaikka tavoitteeseen pääsy olisikin tuntunut liian vaivalloiselta.

dsc_0949

Koen kyllä olevani tänä päivänä jokseenkin itsevarmempi ja onnellisempi kuin ennen. Pitkällisen pohdinnan jälkeen voin kuitenkin todeta, että syy ei ole painossa. Syy on siinä, että olen toteuttanut haaveitani, paiskinut töitä, kasvanut ihmisenä, oppinut uutta, tutustunut upeisiin ihmisiin, rikkonut omia rajojani, ollut täysin rikki ja taas ehjä, kohdannut pelkoja ja uskonut itseeni. Mikään ei tee onnellisemmaksi kuin se, että etenee jatkuvasti kohti unelmiaan, ja sitä persoonaa, joka haluaisi vielä  jonain päivänä olla.

Sellaisia ajatuksia tähän sunnuntaihin, have a good one everybody!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s