Sokerikoukku iski sittenkin…

Vietin hiljattain reilusti yli puoli vuotta dieetillä, ja ruokavalioni oli näin ollen melko kurinalainen. En sallinut itselleni suupalaakaan ylimääräistä, paitsi etukäteen päätettyinä päivinä. Viikot lipuivat ohi vauhdilla, ja dieettimoodi pysyi päällä ilman minkäänlaisia ongelmia. Jopa viikonloput menivät leikiten, vaikka omien tottumusteni mukaan niihin suorastaan kuuluu herkuttelu ja hieman epäterveellisemmän ruoan syöminen. Kun olin jotain päättänyt, tein mitä vain sen saavuttaakseni. Kertaakaan ei oikeastaan tehnyt pahaa olla dieetillä, eikä se oikeastaan haitannut arkeani millään tavalla.

Päätin jo tuolloin, että aion saavuttamani tulokset myös säilyttää. En ole elämässäni ollut koskaan näin hyvässä fyysisessä kunnossa, ja olisi mahtavaa kehittyä edelleen. Koko dieetin kuljin läpi sillä ajatuksella, että voin herkutella jos haluan, mutta mikäli haluan tuloksia, kannattaa se jättää tekemättä. Minä jätin herkut syömättä ja tuloksia tuli joka viikko niin että soi. Tavoitteeni oli selkeä, eli omien resurssieni puitteissa mahdollisimman paljon rasvaa pois kehosta ennen lokakuun loppua, kuitenkin mahdollisimman hitaasti, niin että lihasmassa säilyisi.

dsc_0666

Mikä on tavoite nyt? Muu kuin treenipainojen nostaminen ja pienimuotoinen lihasmassan lisääminen? Haluaisin kehittyä näillä osa-alueilla niin, että olisin jatkuvasti hoikassa, sporttisessa kunnossa, jossa viihdyn parhaiten. Nuo tavoitteet olisi helposti saavutettavissa pelkästään sillä, että lisäisin reilusti energiaa koneeseen, kunnolla yli kulutuksen. Täytyykö minun siis laskea kaloreita yhä? Huomaan nimittäin tekeväni sitä alitajuisesti edelleen. On jotenkin hankala päästää irti vanhasta tottumuksesta, jolla niin pitkään hallitsin kroppaani ja sen ulkomuotoa, vaikka olen kokoajan tiennyt etten voi tehdä sitä lopun elämääni.

Tässä on sitten turha kuvitella spontaanisti keskellä viikkoa vaikkapa nautiskelevansa Fazerin sinistä edes puolen levyn verran, koska se tietäisi sen päivän osalta vähintään iltapalan poisjättämistä. Muutenhan kalorit menevät yli “sallitun” rajan ja apua, sitähän lihoo! Eli käytännössä en voi edelleenkään olla spontaani ja syödä jotakin herkkua hetken mielijohteesta, hyvällä omallatunnolla, vailla pelkoa lihomisesta? Tai jos voin, minun täytyy mennä nälkäisenä nukkumaan? Selvä.

Olen kuitenkin ajoittain huomannut himoitsevani sitä Fazerin Sinistä aivan älyttömästi, kuten myös muita sokeriherkkuja. Jotenkin en voi ymmärtää sitä, koska juurikin dieetin aikana tätä ongelmaa ei ollut. Tottahan toki olen itselleni näiden puitteissa sallinutkin juttuja paljon enemmän kuin ennen, koska en halua että mikään asia hyvinvoinnissani perustuu kieltoon. Olen kuitenkin tämän seurauksena huomannut, että yhä enenevissä määrin niitä herkkuja tekee mieli, kun on jälleen niiden makuun päässyt. Ehkä pitäisi vain ottaa vanha kunnon karkkipäivä -ajattelu käyttöön, eli kerran viikossa jotain hyvää, niin että muina päivinä asialle ei tarvitse urhata ajatustakaan.

image

Tälläisten pohdintojen kanssa joudun ajoittain painimaan, johtuen nimenomaan taustalla olleesta pitkästä dieetistä. En siis ala uskottelemaan kenellekkään että siirtymävaihe käy ihan tosta noin vain, vailla epäilyksen häivää minkään asian suhteen. Uskon kuitenkin tämän tilanteen normalisoituvan ajan saatossa, ja tasapainon säilyvän. Ehkä voisi tehdä jopa ihan hyvääkin ottaa ne pari lisäkiloa, jotta huomaisin ettei se vaikuta elämääni millään tavalla…

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

2 thoughts on “Sokerikoukku iski sittenkin…

  1. Todella hyvä teksti! Itse olen jo jonkun aikaa punninnut ruokiani ja harrastanut ahkerasti liikuntaa, tavoitteenani kiinteytyä. Näin ollen painin tällä hetkellä vähän samanlaisten ajatuksien kanssa. Tällä hetkellä asiaa helpottaa toki se, että en asu Suomessa joten herkkuja on helpompi välttää. Mutta hieman kauhulla jo odotan sitä päivää kun lennän jouluksi Suomeen ja saa taas sitä Fazerin sinistä joka kadun kulmasta… Tiedän, että nämä ajatukset voivat olla välissä jopa aikas ahdistavia joten tsemiä sinne sulle:)

    https://maripauliinan.wordpress.com

    Like

    1. Kiva kuulla että osui ja upposi, meitä on siis useampi samassa veneessä… 🙂 Kieltämättä tietty tasapainon etsiminen ahdistaa, kun kokoajan on vähän kiikun kaakun… Mutta kyllä se tästä, kun tilanne tasoittuu ja tottuu siihen ettei voi olla jatkuvasti kontrolloimassa syömisiä! Ja suklaa kuluu jouluun ja sen odotukseen, joten ehkä me ollaan ne Fazerin siniset ansaittu 😉

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s