Ei kisakunto, vaan loppuelämän kunto

Kisoihin on enää kolmisen viikkoa aikaa, ja nyt sitä vasta alkaa tajuamaan miten pitkä matka on takana. Valmistautuminen alkoi omalla kohdallani jo ennen kuin hakulomake oli auennut, ja vieläkin tuntuu utopistiselta että olen tässä. Matkan varrella enemmän tai vähemmän olen tullut pohtineeksi motivaatiotekijöitäni, ja sitä mihin kilpailu voisi minut parhaimmillaan viedä. Näin pitkällä tähtäimellä minulle ei riitä pelkkä halu voittaa, vaan minun täytyy ymmärtää miksi haluan voittaa. Kuinka pystyn hyödyntämään tämän kaiken tulevaisuuttani ajatellen?

Lähtiessäni kilpailuun mukaan asetin itselleni tietynlaisia prioriteetteja joita itse arvostan, ja joita haluan tuoda esille myös muille. Näistä ensisijaisin on se, että pidän henkistä hyvinvointia korkeammassa asemassa kuin fyysistä olemusta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että en aio kitkutella minimaallisilla kaloreilla tai treenata 15 tuntia viikossa, vain saadakseni mahdollisimman pienellä rasvaprosentilla varustetun kropan lavalle. Sitä menoa ei pääkoppa kestäisi, ja takki voisi olla kisojen jälkeen niin sanotusti tyhjä.

dsc_0591

Koen olevani tasapainossa silloin, kun annan fyysiselle puolelle paljon painoarvoa, ja henkiselle puolelle hieman enemmän. Minä rakastan treenaamista, enkä pysyisi järjissäni ilman sitä. Rakastan syödä ja valmistaa terveellistä sekä ravitsevaa ruokaa, joka auttaa minua kehittymään nousujohteisesti. Haluan myös pitää asiat näin.

Elämässä on liikaa asioita jotka perustuvat suorittamiseen ja pakkoon. Rakas harrastukseni ei ole ansainnut joutua tähän kategoriaan. Jos alkaisin käymään salilla vain kiristyvän peilikuvan vuoksi, tekemisen mielekkyys katoaisi tyystin. Kun käyn treenaamassa, itse kisapäivä ei oikeastaan toimi motivaattorina. Minua motivoi ennemmin tulevaisuuteni liikunta-alalla, ja se että pystyn innostamaan ja inspiroimaan muita vielä kymmenien vuosien päästä. Haluan esimerkilläni kitkeä nuorten tyttöjen altistumista syömishäiriöille, en missään nimessä lisätä sitä. Olisi upeaa voittaa siksi, että voisin todella tuoda näitä tärkeitä asioita esille, ei siksi että olen ulkoisesti katsottuna parhaassa kunnossa.

dsc_0673

Haluan myös elää kuten opetan. Jos vetäisin itseni aivan kireäksi, vaatisi se paljon verta, hikeä ja kyyneleitä. Voisin tehdä sen, mutta silloin en voisi kirjoittaa näitä asioita blogiini. Olisi ristiriitaista kehottaa muita olemaan itselleen armollinen, samalla kun itse kärvistelee nälässä. Olisi kamalaa, että joku kuvittelisi minun saavuttaneen kyseisen kunnon vain kuuntelemalla omaa kehoa ja jaksamista.

Pyrin ehdottomasti täyttämään kilpailussa vaadittavat ulkoiset kriteerit parhaani mukaan, ja ymmärrän että fitnessmallilta vaaditaan sporttista ulkoista habitusta. Tavoitteenani on kuitenkin kehittää kuntoani jatkuvasti, ja haluan näyttää sporttiselta aina. Siksi en näe järkevää syytä ryhtyä äärimmäisiin keinoihin tuota yhtä päivää varten. Haluan viedä lavalle hyvinvoivan nuoren naisen, ja olla tuo sama hyvinvoiva nainen vielä vuoden päästä.

Joten; vaikka nyt treenaan ahkerasti ja syön kontrolloidusti, koen sen nimenomaan tukevan henkistä hyvinvointiani. Aion jatkaa samaa rataa kisojen jälkeen, oli lopputulos mikä tahansa. En treenaa ulkomuotoani pelkkää kisapäivää varten, vaan loppuelämääni varten.

image

Messuilla esitettävästä tanssiosuudesta sen sijaan hiomme tyttöjen kanssa huikean, ja teemme tuomariston ylpeäksi!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Nicole

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s