Treenien sovittaminen kiireiseen arkeen

Monesti kuulee puhuttavan, että kiire olisi vain tekosyy jättää treenit tekemättä. Viikossa on kuitenkin 168 tuntia, eikö niistä kolme voisi omistaa urheilulle ja niin edelleen. Minä kuitenkin rohkenen väittää, että kiire voi useimmille meistä olla ihan todellinen syy treenien skippaamiseen.

Kyllähän tuo kolme tuntia melko vähäiseltä kuulostaa, mutta täytyy ottaa huomioon, että se yhdelle treenikerralle varattu tunti menee nimenomaan treenatessa. Vai pystyykö joku teleportaamaan itsensä sängystä suoraan crosstrainerille lämmittelemään, treenaamaan täysin hikoilematta, vaihtamaan vaatteet ajatuksen voimalla ja jälleen teleportautua seuraavaan paikkaan? Tarkoitan siis, että kaikkiin muihin treeniin liittyviin aktiviteetteihin kuluu myös aikaa. Ennen treeniä täytyy syödä tarpeeksi ajoissa. Salille/treenipaikalle täytyy matkustaa. Treenivaatteet tulee vaihtaa päälle. Treenin jälkeen on usein tarve peseytyä. Treenipaikalta täytyy matkustaa pois ja sitä rataa.

image

Monella yksi treeni + edellämainittu oheistoiminta saattaa kestää hyvinkin kolme tuntia yhteensä. Tämä tekeekin kalenterissamme jo yhdeksän ylimääräistä tuntia viikossa, mikä vastaa yhtä erittäin hyvin nukuttua yötä. Ei edelleenkään kuulosta kovin paljolta, kun vertaa tuohon 168 käytettävissä olevaan tuntiin, mutta kiireisen arjen keskellä yhdeksälle tunnille voi olla todella paljon vaihtoehtoista tekemistä.

Mitä sitten haen tällä takaa? Kenenkään ruuhkavuosia viettävän ei tarvitse treenata? No ei, vaan sitä että kenenkään ei ole pakko treenata. Mutta eri asia on, haluaako treenata. Mikäli haluaa treenata, täytyy priorisoida, tehdä myönnytyksiä ja olla luova. Joskus taas myönnytyksen tekeminen tarkoittaa juurikin treenin skippaamista/siirtämistä. Onko se silloin tekosyy? Ei minun mielestäni.

Mikäli treenaaminen ei innosta niin paljoa kuin jokin muu aktiviteetti, ajankäyttöä ei todennäköisesti tule priorisoitua treenaamiselle suotuisaksi. On ikään kuin helpotus ettei tarvitsekaan mennä salille, kun tuli muita kiireitä. Onko se sitten tekosyy? Mielestäni ei edelleenkään. Se on ihan oikea syy, mikäli tämä tekijä menee treenaamisen edelle. Elämässä on paljon muutakin, eikä se ole väärin jos urheilu ei ole prioriteettilistalla kohdassa yksi.

image

Itse en ole menneisyydessäni aina ehtinyt treenaamaan, vaikka pakollisia menoja on tänä päivänä enemmän kuin ennen. Silloin olen käyttänyt aikaa muuhun. Sillä ei ole merkitystä mitä tämä muu on, vaan pääasia on se, että kiireen keskellä ehtii tekemään niitä asioita mistä pitää. Jos henkilö ei nauti kuntosalilla käymisestä, vaan käyttää ennemmin ainoat vapaa-ajan hetket vaikkapa sisustuslehtien lukemiseen, niin miksi hänen pitäisi tehdä jotakin muuta? Urheilua harrastavalla saattaa olla parempi kunto kuin sisustusharrastajalla, mutta tämän koti on luultavasti kauniimpi kuin urheiluhullulla. Meillä kaikilla on omat mieltymyksemme ja osaamisalueemme, joita haluamme kehittää. Kaikilla ne eivät ole samat.

image

Tässä muutamia asioita, jotka auttavat minua toteuttamaan treenit suunnitellusti:

Kävelen aina kun mahdollista. Minua ei saa aamuaerobiselle lähimetsiin kuljeksimaan, vaan säästän aikaa siinä, että kävelen osan tai koko matkan kouluun/töihin. Esim. kouluaamuina bussi lähtisi suoraan kotiovelta, mutta matka taittuu hitaammin kun junalla. Juna-asema on 3 km päässä, joten bussissa istumisen sijaan käytän saman ajan asemalle kävelyyn.

Olen aina rähjääntynyt. En mitenkään ehdi joka kerta urheilun jälkeen kunnon suihkuun. Pikasiistiytyminen riittää loppupäiväksi, ainakin minulle. Kanssaihmisiltä en ole onneksi kuullut myöskään valituksia.

Nipistän yöunista. Tämä on nyt se kohta, missä ainoastaan demostroin mitä ei saa tehdä… Ei vaan, tässäkin järki mukaan. Eli jos minulla olisi mahdollisuus nukkua vaikka reilut 8 tuntia ilman aamutreeniä, tai 7 tuntia niin, että ehdin aamulla treenaamaan, valitsen jälkimmäisen. JOS on pakko (eli jos haluan välttämättä treenaamaan, enkä loppupäivästä enää ehdi.)

Pidän treenikamat aina mukana. On hyvä mahdollistaa treenaamaan pääsy aina suoraan edellisestä kohteesta. Minulle on käynyt muutamaan otteeseen niin, että treenit ovat jääneet välistä, kun en olekaan kerennyt käydä kotoa hakemassa varusteita (tai en ole varusteita hakiessa jaksanutkaan enää lähteä liikkumaan.)

Pidän jotakin välipalaa aina mukana. Tämä on vahvasti yhteydessä edelliseen kohtaan, eli jos olen vaikkapa menossa suoraan töistä treenaamaan. Työpäivän venähtäessä, olo saattaa olla nuutunut kun pitäisi suunnata salille. Tällöin kannattaa napata jotakin pientä syötävää, jotta energiaa riittää treenaamiseen.

En pakota itseäni treenaamaan. Voin siis yhtä hyvin lähteä töistä suoraan kotiin, oli treenikamat mukana tai ei. Useimmiten minun ei tätä valintaa kuitenkaan tarvitse tehdä, kun automaattisesti löydän itseni salilta. Tässä avaimena toimii enemmän psykologinen ajattelu, kuin se miltä fyysisesti tuntuu.

Supermahtavaa sunnuntaita kaikille, muistakaa tehdä asioita mistä nautitte!

Lue myös:

Viisi asiaa, jotka auttavat minua ylläpitämään saliharrastusta

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s