Ei tartte neuvoo!

Ihanaa maanantaita kaikille!

Olipa ihana herätä aamulla, kun tajusin että tämän viikon saakin vielä lomailla. Minulla on kesälomaa siis yhteensä kaksi viikkoa, ja nyt ensimmäisen viikon jälkeen tuntuu jo siltä, etten olisi ollut töissä ikuisuuksiin. Olen siis päässyt jo täysin lomamoodiin!

image

Loma-aamiainen!

Eilen tapasimme tyttöjen kanssa Kouvolassa, toisten koreografiatreenien merkeissä. Jännää, sillä nyt esityksen pitäisi olla jo hyvin hanskassa. Minulle se tarkoittaa vielä paljon omatoimista treenaamista, ennen ensiesiintymistä. Tämä tanssiosuus on itselleni ehkä se haastavin osa kilpailua, kun jalkapallouralla ei ole rytmitaju päässyt oikein kehittymään. Rakastan kuitenkin tanssimista, ja tulen kyllä hoitamaan homman kotiin. Lähinnä haasteita itselleni tuottaa koreografian muistaminen ulkoa, ja sen siirtäminen aivoista raajoihin. Onneksi muista tytöistä löytyy taitavia tanssijoita, joten kaikki sujuu varmasti hyvin!

image

Team pinkki

Otsikon aiheeseen sain idean eräänä päivänä salilla. Minulla oli jalkapäivä, ja aloitin sen normaalisti kyykkäämällä. Huomasin vastapäisellä seinustalla jalkojaan työstävän miehen samalla seurailevan treeniäni peilin kautta. Hetken ihmeteltyäni, jatkoin sarjat loppuun ja siirryin toiseen liikkeeseen, joka tehdään niin ikää myös tangolla. Toisin kuin kyykystä, tästä liikkeestä olin hieman epävarma, sillä olin vasta alkanut harjoittelemaan sitä ja tiesin että suoritukseni ei tulisi olemaan täydellinen. Harkitsin jopa liikkeen skippaamista, sillä tämä mies edelleen silmäili treeniäni. Päätin kuitenkin, että en anna minkään ulkopuolisen tekijän häiritä treeniäni, ja lähdin kokeilemaan.

Noh, eipä aikaakaan, kun ensimmäisen sarjan jälkeen tämä kyseinen mies tuli kysymään kovaan ääneen että “Mitä liikettä oot tekemässä?” Kaikki kanssatreenaajat kääntyivät katsomaan ja itse lehahdin varmasti aivan tomaatiksi. Sopersin sitten siinä että olen vasta ottanut liikkeen ohjelmaan, ja se on vielä harjoitusasteella. Kun minä (ja kanssatreenaajat) olimme saaneet kuulla kuinka riskialtista on moinen treenaaminen, päätin sitten sekuntin murto osassa kuinka minun tulisi suhtautua mieheen. Ärsyyntyisinkö siitä, että hän tuolla tavalla häpäisee minut muiden treenaajien edessä, ja selvästi alusta asti etsi treenistäni jotain korjattavaa? Vai kunnioittaisinko ennemmin hänen intressejään terveyttäni kohtaan ja sitä, että hän edes vaivautuu sanomaan minun tekevän väärin? Nöyrryin, ja valitsin jälkimmäisen, heittäen homman ihan päälaelleen. Sen sijaan, että olisin yrittänyt päästä hänestä mahdollisimman nopeasti eroon, aloin kyselemään kaikkea maan ja taivaan väliltä liikkeeseen liittyen. Varmistin häneltä joka toiston jälkeen, meneekö liike varmasti oikein, ja oliko vielä jotakin korjattavaa. Ja kyllä, liike alkoi sitten sujumaan ja loppupeleissä olin miehelle erittäin kiitollinen. Olin ylpeä myös itsestäni, että osasin ottaa rakentavaa palautetta hedelmällisesti vastaan.

image

“Joojoo kyl mä osaan”

No, ikäväkseni, juuri kun olin lopputuloksesta iloinen, ja aloin pitämään miestä sittenkin ihan hyvänä tyyppinä, ärsytys nosti jälleen päätään… Seurasi pitkä liuta “kannattaa” -asioita, mitä tulisi ottaa huomioon kun aletaan treenaamaan salilla. Mikäli voimanostoa haluaa tosissaan treenata, kannattaa jättää hauiskäännöt sun muut yksittäiset liikkeet pois. (Mutta kun en halua treenata voimanostoa, vaan kokonaisvaltaisesti kaikkea.) Kannattaa huomioida, että kyykky ja maastaveto tukevat toisiaan. (Ja tämän vuoksi olenkin molemmissa kehittynyt huimasti kolmen vuoden aikana.) Vapailla painoilla kannattaa treenata muutakin kuin kyykkyä. (Kyllä, crossfit taustan vuoksi omaankin laajan repertuaarin vapailla painoilla tehtävistä liikkeistä, jotka ovat jokaviikkoisessa käytössä). Kannattaa olla varovainen, ettei laita liikaa painoja. (Naisten ongelmana harvemmin on liian raskaat painot, vaan liian kevyet..) Ja niin edelleen. Sulkeissa olevia asioita en päässyt miehelle ikinä sanomaan, enkä usko että siitä olisi ollut hyötyäkään.

Tarinan pointtina oli oma suhtautumiseni neuvomiseen, ei niinkään miehen käytös. Ärsytys oli päällimmäinen tunne koko tilanteen ajan, ja aloin miettimään syvemmin miksi. Ehkä koin, että minua pidetään tyhmänä, kun minulle kerrotaan asioita jotka ovat itsestäänselviä. Koin myös itsevarmuuteni hiukan horjuneen, sillä minua ei ole ennen neuvottu salilla, ja nyt en osannutkaan sitä, missä olen kuvitellut olevani hyvä. Tunsin myös häpeää siitä, että tilanteessa, jossa olin tavallaan altavastaajana, oli muitakin todistajia. Pitivätkö kaikki sivustaseuraajat minua myös hölmönä?

image

Tykkän kehittää itseäni jatkuvasti, ja harrastan paljon itsetutkiskelua. Syvemmän pohdinnan jälkeen, nämä kokemani tunteet liittyvät jollain tapaa huonoon itsetuntoon. Miksi neuvoista pitää ärsyyntyä? Tai miksi pitää hävetä, ettei osaa jotain? Mikäli neuvot ovat itsestäänselviä, eikö pitäisi nimenomaan olla ylpeä siitä, että tietää jo asioita, joita kokeneempi olettaa ettet tiedä. Jos itsentuntoni olisi tarpeeksi hyvällä pohjalla, pystyisin jopa iloitsemaan miehen puolesta, että hän pääsee kokemaan itsensä hyödylliseksi ja tärkeäksi kertoessaan minulle asioita. Vaikka ilmassa oli ehkä pientä pätemisen tarvetta, mitä sitten? Kaikki me haluamme välillä päteä, mikäli koemme olevamme hyviä jossain. Oli kyse sitten autolla ajamisesta, lapsen saamisesta, ruoanlaitosta tai mistä vain. Haluamme tuntea itsemme tärkeiksi. Hyvän itsetunnon omaava ihminen ei koe neuvomista oman osaamisensa kyseenalaistamisena. Hän kokee ylpeyttä siitä, että osaa jo.

Tälläisiä pohdintoja tällä kertaa, loistavaa viikonalkua kaikille!

-Nicole

*Ihanat treenikuteet ovat Casallilta!

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s